Riskitekijät, toiminta onnettomuustilanteessa ja ensiapu

Laskuvarjohyppäämiseen liittyvät riskitekijät

Vakavat laskuvarjohyppyonnettomuudet tutkii ensisijaisesti poliisi ja erityistapauksissa Onnettomuustutkintakeskus. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kaikki onnettomuuteen vaikuttaneet seikat, ja sitä käytetään hyväksi uusien onnettomuuksien ehkäisemisessä. Onnettomuustutkintakeskus julkaisee omista tutkinnoistaan tutkintaselostuksen, jossa on kaikille hyppääjille hyödyllistä luettavaa. Myös poliisitutkimuksien selostukset pyritään mahdollisuuksien mukaan julkaisemaan. Lisäksi Laskuvarjotoimikunta julkaisee Turvallisuustiedotteita, joissa käsitellään turvallisuuteen liittyviä asioita.

Hyvin yleistä onnettomuuksissa on, että tapahtumalle ei ole olemassa yhtä syytä, vaan useita osasyitä, jotka yhdessä ovat aiheuttaneet onnettomuuden. Riskitekijöitä ja onnettomuuteen johtavia tekijöitä laskuvarjourheilussa ovat esimerkiksi:

• väsymys, krapula, huumaavat aineet, lääkkeet ja niiden vaikutuksen alaisena hyppääminen
• ongelmat ja ristiriidat töissä, kotona tai kerholla
• huolimaton päävarjon pakkaus
• väärä pukeutuminen säähän ja olosuhteisiin nähden
• lainavarusteilla hyppääminen ja usein vaihtuvat varusteet
• muuttuneet toimintamallit varavarjotoimenpiteissä, ohjaamisessa jne.
• liian vaativa hyppy kokemukseen nähden ja epäsäännöllinen hyppytausta
• liika yrittäminen kokemuksen ollessa vähäinen
• välinpitämättömyys muista hyppääjistä ja näyttämisen tarve
• väärä uloshyppypaikka
• matalat purut ja aukaisut sekä lyhyt liuku tai puutteellinen liukutekniikka
• puutteellinen ilmatilan tarkkailu varjon varassa ja laskeuduttaessa
• rajut ohjausliikkeet ja käännökset matalalla sekä liian vaativa varjo taitoihin nähden.

Riskitekijöitä minimoitaessa on huomioitava ainakin seuraavat seikat:

• Tunnetaan omat tiedot, taidot ja vireystila eikä yliarvioida niitä.
• Harjoitellaan opittuja toimintamalleja useasti hyppykauden aikana.
• Hypätään säännöllisesti ja osallistutaan koulutustilaisuuksiin.
• Noudatetaan määräyksiä ja sääntöjä sekä tiedetään kerho- ja kenttäkohtaiset ohjeet.
• Tunnetaan kentän nostavat, laskevat ja pyörteet sekä ohjataan niistä pois täydellä liidolla (ZP-kangas).
• Tutustutaan varjoon sekä varusteisiin eri tilanteissa ja keleissä sekä vältetään lainavarusteita.
• Käytetään omaan taito- ja kokemustasoon soveltuvaa varjokalustoa sekä muita varusteita (esimerkiksi kamerakypärä).
• Käytetään kaikilla hypyillä reppu-valjasyhdistelmää, jossa on varavarjon automaattilaukaisin.
• Seurataan sään kehittymistä koko hyppypäivän ajan eikä hypätä, jos ollaan epävarmoja.
• Ei olla itsekkäitä, vaan huomioidaan muut hyppääjät.
• Varataan aina riittävästi korkeutta hyppysuoritusta varten.
• Ei epäröidä käyttää varavarjoa epäselvässä tilanteessa.
• Pukeudutaan sään mukaisesti huomioiden myös hyppykorkeus sekä käytetään aina sormikkaita.
• Ei pakata märkää tai roskaista varjoa.
• Ei hypätä pilveen.
• Muistetaan, että onnettomuus ei ole yksityisasia!

Hyppyturvallisuus rakentuu toimintamalleille ja -menetelmille. Toimintamalli on esimerkiksi opittu varavarjon käyttötapa. Toimintamallin tarkoituksena on, että voidaan harjoitella toimintoja niin hyvin ja aina samalla tavalla, että kriisitilanteessa toiminta olisi automaattista. Usein on voitu onnettomuuksien yhteydessä todeta, että hyppääjä ei ollut harjoitellut toimintamallia riittävästi tai hänellä oli ollut pitkä tauko hyppäämisessä, jolloin toimintamalli ei ollut riittävässä terässä. On myös muistettava, että erityisen riskialttiita ollaan, kun siirrytään käyttämään uutta toimintamallia, kuten uusia varusteita. Useissa onnettomuuksissa on ainakin yhtenä syynä ollut tässä oppaassa opetettavien perusturvallisuusasioiden laiminlyönti.

Toiminta onnettomuustilanteissa

Onnettomuuden tapahduttua keskeytetään hyppytoiminta välittömästi ja toimitaan SIL ry:n ohjeen Kriisiviestintä ja toiminta onnettomuustilanteessa mukaan. Kuolemantapauksissa ja vakavissa loukkaantumisissa onnettomuutta tutkimaan voidaan asettaa tutkintalautakunta, joka saavuttuaan paikalle ottaa johdon. Jos tutkintalautakuntaa ei aseteta, suorittaa poliisi tutkinnan. Viimeisimmät kuolemaanjohtaneet laskuvarjohyppyonnettomuudet on tutkinut poliisi.Lievissä loukkaantumisissa, varavarjotilanteissa ja hyppääjän ajautuessa ulos kenttäalueelta, toiminnan aloittaa maahenkilö ja toimintaa johtaa kokenein paikalla oleva hyppääjä.

Onnettomuustilanteiden toimintamalli on vakio, mutta lievissä tapauksissa pelastustyöt vaikuttavat vain hetkellisesti muuhun hyppytoimintaan. Kerhon oma yksilöity toimintaohje eri tilanteita varten on säilytettävä puhelimen läheisyydessä sekä ensiapuvälineiden mukana. Siinä on huomioitava kentän erikoisolosuhteet (pelastusvene, -kartta ja -reitit), varalaskupaikat ja yhteistoiminta muiden alueella toimivien yhdistysten kanssa. Kerhon turvallisuuspäällikkö vastaa siitä, että hyppytoimintaan ja hyppyturvallisuuteen liittyvät määräykset, ohjeet ja tiedotteet ovat kaikkien hyppääjien saatavilla.

Toiminta onnettomuuspaikalla (katso lisätietoja ohjeesta Kriisiviestintä ja toiminta onnettomuustilanteessa) on seuraava:

• Hyppytoiminta keskeytetään.

• Ilmoitukset:

  • Hätäkeskus 112.

  • Suomen Ilmailuliitto.

  • Lähin lennonjohto (paikallinen / alue).

  • Omaiset (kuolintapauksessa AINA viranomaisen kautta).

    • Mihin sairaalaan loukkaantunut on viety.

  • Kerholaisten (ennen kaikkea paikalla olleiden) keskinäinen kriisihuolenpito on tärkeää.

  • Yhdistyksen puheenjohtaja, koulutuspäällikkö ja yleisestä viestinnästä vastaava henkilö.

  • Silminnäkijöiden nimet, osoitteet ja puhelinnumerot.

  • Paikalla olleiden kerholaisten briefaus. Ei puhuta toisten kanssa tapahtuneesta, jotta todistajainlausunnot eivät yhdenmukaistuisi. Tärkeintä, että medialle ei puhu kuin kriisitiedotuksesta vastaava henkilö!!

  • Ilmoittaudutaan kotiin, jos joku on kuollut (sana leviää nopeasti).

  • Kerhon puhelimet (numerot julkisesti saatavilla) otetaan haltuun. Vain se vastaa, joka tietää, mitä saa kertoa.

  • Otetaan talteen uhrin omaisuus.

Onnettomuuspaikalla

• Estetään lisäonnettomuuksien synty (tie tai lähiympäristö).
• Annetaan ensiapu.
• Eristetään alue ja estetään turhien jälkien syntyminen.
• Loukkaantuneen varusteet pyritään pitämään mahdollisimman alkuperäisessä tilassa, jos mahdollista.
• Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa uhria ja varusteita ei saa siirtää. Uhri peitetään tarvittaessa.
• Otetaan onnettomuuspaikasta maastoon sidottuja valokuvia ja/tai videokuvaa.
• Järjestetään pelastushenkilökunnan sekä viranomaisten opastus onnettomuuspaikalle.

Tiedottaminen

• Tiedottamisen on oltava niukkaa. Ei soiteta itse minnekään. Jos tiedotusvälineistä soitetaan, kerrotaan vain, että a) onnettomuus on tapahtunut ja b) tiedottamisesta vastaa nimetty henkilö.
• Onnettomuuden uhrin nimeä ei saa julkaista, ennen kuin uhrin omaisille on mennyt tieto tapahtuneesta ja he ovat antaneet siihen luvan. Kerholaiset eivät saa kertoa nimeä ulkopuolisille.
• Onnettomuuteen johtaneista syistä ei saa esittää minkäänlaisia arvioita.
• Onnettomuudesta ei saa keskustella missään julkisessa paikassa, ei ravintoloisissa, ei busseissa, ei saunassa eikä missään, missä on ulkopuolisia kuulijoita.
• Täytetään ja lähetetään turvallisuusilmoitus (tätä voi täydentää myöhemmin).

Ensiapu

Hätäensiapu on välitöntä ensiapua, jolla pelastetaan potilaan henki. Hätäensiavun tarkoituksena on palauttaa ja ylläpitää elintärkeät toiminnot siihen asti, kunnes potilas saadaan hoitoon. Hätäensiapu aloitetaan onnettomuuspaikalla, ensimmäisenä paikalla olevan ensiaputaitoisen toimesta. Älä siirrä loukkaantunutta, ellei se ole välttämätöntä. Nykypäivän ensiavun periaatteena on se, että ensiapu tuodaan loukkaantuneen luo eikä päinvastoin.

Hätäensiapu (elvytys)

1. Kartoita nopeasti yleistilanne. Ota selvää saatko elottomalta näyttävän hereille puhuttelemalla ja tarvittaessa varovaisesti ravistelemalla. Jos potilas ei herää…

2. …kutsu apua ja tee hätäilmoitus numeroon 112. Kerro lyhyesti kuka olet, mistä soitat ja mitä on tapahtunut ja anna tarkka osoite ja/tai ajo-ohjeet. Kuuntele ja vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin, ja toimi saamiesi ohjeiden mukaan. Varaudu kertomaan ainakin potilaan nimi, potilaan tila (tajunnan taso, hengitys, verenkierto, näkyvät vammat). Katkaise puhelu vasta luvan saatuasi.

3. Tarkista hengittääkö potilas. Avaa tarvittaessa kypärän hihna ym. hengitysteitä kiristävät asiat. Mikäli kaularankavamma on mahdollinen, kuten lähes aina vakavassa laskuvarjohyppytapaturmassa, pään taivutus tehdään suurta varovaisuutta noudattaen. Ojenna autettavan pää leuan kärjestä nostamalla ja toisella kädellä otsasta painamalla. Samalla katso, kuuntele ja tunnustele hengitystä. Liikkuuko rintakehä? Kuuluuko hengityksen ääni? Tuntuuko ilman virtaus poskellasi? Arvio onko hengitys normaalia, epänormaalia tai hengitys puuttuu. Käytä enintään 10 sekuntia hengityksen arviointiin. Mikäli epäröit, toimi kuin hengitys ei olisi normaalia. Jos potilas on reagoimaton, mutta hengittää normaalisti, hänet tulee kääntää kylkiasentoon hengityksen turvaamiseksi. Tue kaularankaa ja seuraa potilasta jatkuvasti ja varmista että hengitys jatkuu.

4. Potilaalle tulee aloittaa painelu-puhalluselvytys, jos hän ei herää eikä hengitä normaalisti. Aseta kämmenesi tyviosa keskelle autettavan rintalastaa ja toinen kätesi rintalastalla olevan käden päälle. Sormet ovat limittäin.

5. Paina 30 kertaa suorin käsivarsin kohtisuoraan alaspäin siten, että rintalasta painuu 5 - 6 cm. Anna rintakehän palautua paineluiden välissä. Keskimääräinen painelutiheys on 100 kertaa minuutissa, eikä ylitä 120 kertaa minuutissa. Laske painelut ääneen.

6. Puhalla 2 kertaa. Avaa hengitystie nostamalle leukaa, tarkista että potilaan suu on tyhjä. Aseta suusi tiiviisti autettavan suun päälle ja sulje sormillasi hänen sieraimensa. Puhalla rauhallisesti ilmaa autettavan keuhkoihin. Puhalluksen aikana katso, että autettavan rintakehä nousee (liikkuu). Toista puhallus. Kahden puhalluksen kesto on 5 sekuntia

7. Jatka elvytystä tauotta rytmillä 30:2, kunnes autettava herää: liikkuu, avaa silmänsä ja hengittää normaalisti tai ammattihenkilöt antavat luvan lopettaa tai voimasi loppuvat.

Suuret verenvuodot

Näin tyrehdytät verenvuodon:

1. Nosta vuotava raaja ylös ja tyrehdytä verenvuoto painamalla sormin tai kämmenellä suoraan vuotokohtaan.

2. Aseta runsaasti vuotava potilas välittömästi pitkälleen.

3. Kun sidetarvikkeita on käytettävissä, sido vuotokohtaan paineside.

4. Tue vuotava raaja kohoasentoon.

Jos verenvuoto tyrehdyttämistoimenpiteistä huolimatta jatkuu, paina raajan tyvestä suuria suonia voimakkaasti kämmenellä valtimoveren virtauksen estämiseksi. Jos vuoto ei vieläkään asetu, aseta vuotokohdan yläpuolelle kiristysside. (hätätilanteessa voit käyttää apuna esimerkiksi laskuvarjon punoksia). Runsas verenvuoto voi johtaa verenkierron vakavaan häiriötilaan eli sokkiin. Hälytä tarvittaessa apua.

Sokki

Muistetaan aina sokin vaara ja annetaan sokin oireenmukainen ensiapu:

1. Asetetaan potilas pitkälleen.

2. Tarkkaillaan ja varmistetaan hengitys.

3. Kohotetaan alaraajat tarvittaessa ylös.

4. Tyrehdytetään verenvuoto, minimoidaan kipu ja tuetaan murtumat.

5. Suojataan potilas kylmältä ja rauhoitellaan häntä.

6. Tarkkaillaan tajunnan tasoa ja sen muutoksia.

Muu ensiapu

(Nivelnyrjähdys / sijoiltaan meno / revähdys / venähdys / murtuma)

1. Annetaan paikallisesti kylmähoitoa kylmäpusseilla, -suihkeilla tms. (kylmä supistaa etenkin pieniä verisuonia ja vähentää sisäistä verenvuotoa).

2. Kohotetaan loukkaantunut raaja turvotuksen ja sisäisen verenvuodon vähentämiseksi.

3. Tarvittaessa sidotaan nyrjähtäneen nivelen ympärille joustoside.

4. Vältetään loukkaantuneen raajan liikuttamista (raajan liikuttelu lisää kivun lisäksi verenkiertoa ja pahentaa sisäistä verenvuotoa ja turvotusta). Mahdollisuuksien mukaan tuetaan murtuma pehmustetulla tukevalla lastalla liikkumattomaksi. Nivelen sijoiltaan menossa niveltä ei saa yrittää vetää.

5. Tarvittaessa toimitetaan loukkaantunut pikaisesti terveyskeskukseen tai sairaalaan kuvantamistutkimuksia ja hoitoa varten. Kuljetus määräytyy potilaan vammojen mukaan. (Myös vakuutusoikeudellisten seikkojen takia kannattaa käydä lääkärissä mahdollisimman pian tapaturman sattumisen jälkeen.)

Turvallisuusilmoitus

Jos laskuvarjohyppytoiminnan yhteydessä sattuu sellainen vaaratilanne, jossa hyppääjän tai ilmaliikenteen turvallisuus on vaarantunut tai olisi saattanut vaarantua, on tapahtuneesta viipymättä tehtävä kirjallinen selonteko (Turvallisuusilmoitus) SIL:lle (sähköinen lomake: turvallisuusilmoitus.laskuvarjotoimikunta.fi). Tapauksia, joista ilmoitus on aina tehtävä, ovat mm. seuraavat:

• Kaikki tapaukset, jotka ovat turvallisuutta vaarantavia tai joista olisi voinut kehittyä vaaratilanne.
• Kaikki tapaukset, joissa varjon toiminta on ollut epänormaali (vajaatoiminta).
• Kaikki hypyt, joissa on käytetty varavarjoa.
• Kaikki tapaukset, joissa on sattunut loukkaantumisia.

Ilmoitus on laadittava mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen. Tämä ilmoitus ei kuitenkaan vapauta tekemästä ilmoitusta ilmailun onnettomuuksista, vakavista vaaratilanteista ja poikkeamista ilmailuohjeen GEN T1-4 mukaisesti.

Ilmoitus tehdään sähköisellä SIL:n lomakkeella Turvallisuusilmoitus laskuvarjohyppytoiminnassa. Sähköinen lomake jakautuu kahteen pääluokkaan: laskuvarjohyppytoiminnassa tai hyppylentotoiminnassa sattuneet tapaukset. Laskuvarjohyppytoiminnassa sattuneet tapaukset alkavat kevyemmällä, nopeasti täytettävällä osuudella, jota voidaan kutsua ”poikkeamailmoitukseksi hyppytoiminnassa”. Esimerkiksi, jos laskeudut maalialueen ulkopuolelle tai sinulla on ollut avauksen jälkeen runsaasti kierrettä päävarjosi punoksissa, mutta saat ne avattua ennen 600 metriä. Näissä tietyllä tavalla pääsit ”säikähdyksellä” (eli et loukannut itseäsi tai varavarjoa ei tarvinnut käyttää). Periaatteessa luettelon kahden ensimmäisen kohdan tapaukset ovat näitä ”hyppytoiminnan poikkeamia”. Myös esimerkiksi kovahko alastulo ilman lääkärin hoitoa vaativaa loukkaantumista olisi tällainen tapaus. Sitten, jos on käytetty varavarjoa tai on loukkaannuttu lääkäri- tai sairaalahoitoa vaativasti, niin lomake kyselee tietoja monipuolisemmin (perinteinen vaaratilanneilmoitus). Poikkeamahavaintoilmoituksen hyppylentotoiminnassa voivat tehdä myös hyppääjät, mutta se puoli on pääsääntöisesti suunniteltu hyppylentäjille. Uudet, tässä kuvatut sähköiset lomakkeet otetaan käyttöön erillisillä ilmoituksilla kauden 2017 aikana.

Oppilaskoulutushypyillä sattuneista vaaratilanteista ilmoituksen tekee kouluttajasi tai kerhosi koulutuspäällikkö yhdessä sinun kanssasi. Muilla hypyillä sattuneista vaaratilanteista tekee ilmoituksen ensisijaisesti asianomainen hyppääjä itse. Sen voi tehdä myös organisaation turvallisuuspäällikkö. Tarpeen vaatiessa ilmoituksen voivat tehdä myös muut kuin edellä mainitut henkilöt. Ilmoituksen tekemisestä lähtee sähköposti-ilmoitus organisaation määrittämille henkilöille, joita ovat ainakin turvallisuuspäällikkö.

Ilmoituksen tarkoituksena on saattaa SIL:n, organisaation ja alan harrastajien tietoon turvallisuutta vaarantaneet tapaukset. Tietojen saanti turvallisuutta vaarantaneista tapauksista auttaa osaltaan parannusten aikaansaamista varusteissa, menetelmissä ja koulutuksessa.

Ennakoivan riskienhallinnan tärkein tavoite on tunnistaa ja poistaa turvallisuusuhat ennen niiden toteutumista. Vaaratekijöitä voi hallita vain, jos niistä tiedetään. Turvallisuusilmoitusjärjestelmän kautta voidaan tunnistaa piilevät tilanteet tai olosuhteet, jotka voivat vaarantaa hyppy- tai lentoturvallisuutta. Tämän takia on tärkeää ilmoittaa vähäpätöisiltäkin tuntuvat tapaukset (= poikkeamat), sillä niiden summa voi pelastaa sinun itsesi tai jonkun toisen hengen.

Toiminnasta onnettomuustilanteessa on kerrottu ilmailuohjeessa GEN T1-4 ja SIL:n ohjeessa Kriisiviestintäohje ja toiminta onnettomuustilanteessa.

Harjoitus

1. Tutustutaan Turvallisuusilmoitukseen ja sen täyttöön. Lomake löytyy Laskuvarjotoimikunnan nettisivuilta. turvallisuusilmoitus.laskuvarjotoimikunta.fi

2. Selvitetään, missä kerholla säilytetään turvallisuuspäällikön kokoamaa hyppyturvallisuuteen liittyvää materiaalia.

3. Tutustutaan kerholla olevaan SIL ry:n ohjeeseen Kriisiviestintäohje ja toiminta onnettomuustilanteessa.

4. Tutustutaan kerhon omiin ohjeisiin toiminnasta vaara- ja onnettomuustilanteessa.

5. Tutustutaan julkaistuihin tutkintaselostuksiin laskuvarjohyppyonnettomuuksista.

6. Tutustutaan kerholta löytyviin ensiapuohjeisiin ja -välineisiin, pelastusvälineistöön sekä niiden käyttöön.